perjantai 17. kesäkuuta 2011

Seksi, vapaus, tanssi

(Nopea yritys ajatella vapaasti Platonin Faidrosta ja Pitoja sekä Valtion musiikkia, Heideggerin Ereignista, kosketusta, teologiaa, sekä asiaan liittyviä kliseitä uudella tavalla...)

(Ja ehkä myös kysellään Klossowskin Roberten, Bataillen, Kortteisen viinmarjapensaiden perään. Tai sitten tämä on vain Jean-Luc Nancyn Corpuksen tulkintajuonteita?)

Lähdetään siitä, että vapaus on vapautta osallistua yhteisen mielekkyyden etsimiseen (olen käsitellyt asiaa muualla perinpohjaisesti).

Vapaus on paljaana ammottavaan mielekkyyden puutteeseen vastaamista, mahdollisuuksien avautumista ja niiden täyteyttä, niihin tarttumisen mahdollisuutta. Vapaus on olemista vailla ennalta annettua mekaanisesti toteutettavaa ohjetta. Vain tämä takaa mahdollisuuksien ilmenemisen mahdollisuuksina. Ehdimme kokea mahdollisuuksia emmekä vain toteuta ennalta annettua mielekkyyttä. Liikkumatila levittäytyy eteemme. Aika ja tila, aikomuksia ja tilaisuuksia.

Kosketus on molemminpuolista vapaata lähtöä toisen kosketukseen. Koskettava on aina myös kosketettava. En tarkoita eivätkä Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Luc Nancy tarkoita tällä sitä, että teknisesti ottaen kosketuksessa on kahden kappaleen pinnan kosketus ja molemmat siis koskettavat toisiaan. Ei, kyse on siitä, että koskettavalle ylipäätään avautuu kosketettava maailma ja koskettaminen on lähtöä tähän maailmaan. Mutta koska se on maailma, johon koskettava osallistuu, hän kokee sen mielekkäänä ja oleellisena. Niinpä hänen täytyy olla jossain mielessä jo perustavalla tasolla osallinen kosketusten maailmasta, siis itsekin kosketusta, olemuksellisesti kosketettavaa, jo ennen kuin hän koskee mihinkään. Kosketuksessa on lähtö itsestä kosketusten olemiseen, liikkumatilaan.

Seksi on ihon, kosketuksen, välittömän jaetun mielekkyyden vapautta. Osallistun sinun osallistumiseesi. Voin. Voin olla sinulle mahdollisuus vapauteen. Nyt. Tässä läheisyydessä. Tai paremminkin: läheisyys on tätä, vapauden tiivistymistä, kihoamista sormenpäihin, olkavarsiin, pohkeisiin. Olen liikkumatilasi ja sinä minun (tai Deleuzen sanoin immanenssin taso, Merleau-Pontyn liha, Spinozan jumala, Laotsen tao, Kunderan kevyt kirjoitus...). Hipaisemme, hyväilemme, hymyilemme varpaillamme. Kulmakarvamme kietoutuvat toisiinsa kuin keväisen loukon kyyt. Hengitämme toistemme liikkeet. Liikutus, kosketus.

Se on kosketuksen itsetietoisuutta, mutta ”itse” ei tässä käperry itseensä, vaan on ulkoisuuttaan, osallistumistaan, lähtöä, kosketusta, liikettä toiseudessa. Toinen on vapaus. Henkilökohtainen vapahtaja. Rakkaassa nähdään jumalallinen. Saan olla toisen katharsis.

Siksi valta tunkeutuu mielellään seksuaalisuuden alueelle, valta eli vapauden kulloinkin hallitsevat, kaventueet tulkinnat. Perheen perustaminen, patriarkaalisuus, vapaus/vastuu kotiin, vapaus/vastuu osasta kotitöitä, vapaus tulevaan sukupolveen, nautinto, mielitekojen kuluttamisen näennäisvapaus, muiden välineellistäminen, vastuuttomuus. Siksi sukupuolinen väkivalta (niin kriminalisointi kuin raiskauskin) on kaikkein julminta: siinä yritetään tuhota ihmisen oman vapauden ydin. Eikä vapauden ydin ole vapautta nautinnollisiin mielitekoihin, vaan vapautta puhtaan mielekkääseen kosketukseen. Väkivallassa kosketus on yksipuolista ja siksi tuhoavaa, vastavuoroisuuden ja mielekkyyden jakamisen tuhoavaa.

Tanssi on seksiä musiikin kanssa. Rytmi ja melodia avaavat liikkumatilan. Ja siihen vastataan välittömillä kehon liikkeillä. Liike tietää itsensä ja koskettaa musiikkia, musiikkia jossa muusat vievät (Ion, Valtio). Toisinaan liike koskettaa myös tanssiparia tai -ryhmää. Siinä pitää olla varovainen, osallistuva, huolellinen: sōfrosynē. Tanssi on aina myös liikkumatilan mahdollisuuksien levittämistä auki muille, vapaiden tilojen piirtämistä; khoreografia on khōrografiaa. Mutta tanssista ei saa puhua liikaa. Hyshys. Tanssin filosofia pitää tanssia. Pyhä.

Filosofia on seksiä ja tanssia ajattelun kanssa. Filosofia on ajattelun itsetietoisuutta, mutta lähtönä, liikkeenä. Ajatus ei ajattele itseään kohteena, representoi tai reflektoi itseään, vaan tuntee ajattelun liikkeen. Ajattelu ajattelee vapaudessa, vapauttaan, vapauden vetämänä. Ajattelu pidättyy koskettamaan merkityksellistymisen liikkumatilaa. Ajattelu ajaa askeliaan, sivuaskelia, hyppyjä, kehän kiertoja, täyskäännöksiä, mutta ei edetäkseen laskelmoivasti, vaan piirtääkseen epälineaarista liikkumatilaa, avatakseen mahdollisuuksia. Muille. Vapaudessa jota olemme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti