keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Miten estää viha?

En kysy halla-aholaisilta, kaduttaako tai tuntevatko vastuuta. Kysyn, mitä heidänkin pitäisi nyt tehdä, jotta sama ei toistuisi. En käytä tragediaa poliittisena välineenä, vaan peräänkuulutan estämään tulevat uhrit.

Hullun manifesti?

Breivikin manifestin samankaltaisuutta maahanmuuttokriitikoiden tekstien kanssa ei voi mitenkään sivuuttaa.

Suurin osa Breivikin manifestista on melko järkevää, älykkään ihmisen hahmotelmaa maailman menosta, samansisältöistä johon olemme jo tottuneet. Vaikka kokonaiset alaluvut ovat lainatavaraa ja tekstin yhtenäisyys hieman kärsii, kovin sekava se ei kuitenkaan ole. Myös Breivikin oheistama ”video” tekee hänen maailmankuvansa varsin selkeäksi, vaikka tekstiosuuksien kohdalla onkin laitettava toisto tauolle, jotta ne ehtii lukea.

Kyseessä on manifesti, joka kritisoi erityisesti islamilaista maahanmuuttoa ja sille myötämielistä ”kulttuurimarxismia” ja näkee nämä hieman salaliitonomaisena voimana, joka johtaa Euroopan islamisaatioon. Vastavoimana tälle tekstin jälkipuoli tuo ajatuksen uudesta liikkeestä, joka pakon sanelemana tarttuu aseisiin puolustaakseen eurooppalaisia arvoja. Se, että uuden liikkeen nimi on ”Knights Templar” ei tee liikettä ”hämäräksi”. Breivik ei juuri tuo esille mitään kristillistä, mystistä erityisoppia, vaan ennemminkin pitää Temppeliherroja ristiretkeläisten ja laajemmin islamin Eurooppa-invansion torjuntajoukkojen ytimenä ja sikäli vain esikuvana, jonka voi kohottaa historiasta identiteetiksi, johon nykyiset esitaistelijat voisivat samastua.

Muutenkin ilmenee, että kyse on sinänsä järkevästä hahmotelmasta. Kyse on jossain määrin filosofisestikin sivistyneen henkilön tekstistä. On tosin mahdotonta sanoa, mitkä osuudet hän on luonut oman ajattelun ja tulkinnan pohjalta ja mitkä ovat vain muualta lainattua. Esimerkiksi suhde Nietzscheen näyttää varsin kaksijakoiselta – mutta eipä Friedrich itsekään niin kovin yksioikoinen ollut. Varsinaista salaliittoakaan ei oleteta marxismin ja islamin leviämisen välillä, vaan ns. kulttuurimarxismi nähdään lähinnä poliittisen korrektiuden muodossa vallitsevana rakenteena.

Toisin sanoen, manifesti ei ole läheskään hurahtaneimmasta päästä. Paljon sekavampaa, kielitaidottomampaa, ristiriitaisempaa ja normaalista todellisuuskäsityksestä poikkeavampaa olemme jo tottuneet näkemään – ja sietämäänkin.

Käsi sydämelle halla-aholaiset: jos Breivikin manifesti olisi tullut kuuluisaksi täysin rauhanomaisesti, levittäisittekö sitä? Kutsuisitteko Breivikin puhumaan tilaisuuksiinne, olisitteko hänen facebook-kavereitaan? Ette läpäise tätä testiä, sillä samanlaista väkivaltaista uhoamista aatetoverinne tuottavat päivittäin. Tai oletteko aivan varmoja, ettei osa niistä nimimerkkien suojissa kirjoitetuista teksteistä, joita levitätte, ole Breivikin kirjoittamia?

Perussuomalaisten Pirkanmaan piirisihteeri Terhi Kiemunkihan ehtikin lähettämään manifestin eteenpäin koko sähköpostilistalleen, koska ”se näytti käsittelevän islamia” ja koska hän tuntee ”paljon ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita”.

Ja vielä pelottavampi kysymys: missä vaiheessa osallistuisitte terrorismiin, Euroopan sisällissotaan, tai sotaan islamin leviämistä vastaan? Kuinka yleistä tai institutionalisoitunutta väkivallan pitäisi olla, ennen kuin itsekin tarttuisitte aseeseen? Kuinka laaja joukkoliike? Jostain Hitler ja Stalin saivat paitsi kannattajansa, myös puolueaktiivit ja tuhoamissuunnitelmiensa totuttajat. Eivätkä nämä olleet yksittäisiä hulluja vaan mukana kauhealta mutta samalla velvoittavalta, vaihtoehdottomalta ja järkevältä näyttäneessä joukkoliikkeessä.

Kysymys ei ole vastuusta tai katumisesta. Kysymys on sen estämisestä, että tällaista tapahtuu uudestaan. On kiistatonta, että vihan ilmapiirin luomisella on osallisuutensa tekoihin eikä tämä osallisuus ole perhossiipivaikutuksen luokkaa. Niinpä siinä pitää tapahtua muutos.

Perussuomalaiset ja heitä äänestäneet: naurakaa ajoissa kaikille vihapuhetta viljeleville, kaikille hurahtaneita teorioita esitteleville. Se estää vihan kasvua. Kenties se auttaa jopa heitä itseäänkin kohtaamaan todellisuuden.

Vai väitättekö, ettette voi tehdä mitään, muuttaa mitään?


Vastakkainasettelun ja vihan kieli

Kieli, tietyn ryhmän tai ajattelutavan mukainen kielenkäyttö, diskurssi luo ajatuksellisen ympäristön, jota on vaikea kyseenalaistaa tietyissä tilanteissa. Tällainen kieli, esimerkiksi ns. vihapuhe, saattaa syntyä uhoamisesta, jota ei ole tarkoitettu todesta otettavaksi vaan kiroilun tapaiseksi höyryjen päästelyksi. Internetin keskustelupalstoilla ei kuitenkaan helposti näe äänenpainoa, tai kirjoittajan tarkoittamaa asiayhteyttä. Jos henkilö sanoo olevansa valmis väkivallantekoon, toinen henkilö saattaa todella uskoa sen ja näin vahvistaa omaa valmiuttaan. Ennen pitkää on oikeasti olemassa ryhmä, jotka tarkoittavat tätä todella.

On ilmeistä, että maahanmuuttokriittinen keskustelu ei pysy asiallisessa tilastojen analyysissä tai edes normaalissa poliittisessa retoriikassa, vaan suuri osa siitä on tyyliltään ongelmia henkilöivää, karkeaa yksilöiden yleistämistä ryhmiksi ja ihmisryhmiä epäinhimillistävää vihapuhetta. Ja kyllä: kansan kieli on usein tällaista yleistystä; sen tuominen poliittisen päätöksenteon kentälle ei ole vain populismia saati pelkkää kansan ja päätöksentekijöiden lähentämistä, vaan kannattaa karkeita yleistyksiä, jotka tekevät väkivaltaa asioiden monimutkaisuutta kohtaan ja myös ihmisten identiteettejä kohtaan. Näillä yleistyksillä on tietenkin vaikutusta siihen, miten toimitaan arjessa, sosiaalisissa suhteissa, politiikassa ja maailmassa.

Samoin kritiikin ohjaaminen pois rasistissävyisestä, salonkikelvottomasta maahanmuuttajiin kohdistuvasta kritiikistä ja sen muokkaaminen kritiikiksi poliittisia päättäjiä kohtaan, on osa yleistä populismin strategiaa. Breivik "vain" noudatti tätä logiikkaa ja siksi iski Norjan työväenpuoluetta vastaan maahanmuuttajien sijaan. Niinpä hän päätteleekin manifestissaan, että Euroopan sisällissota, ”poliittisen korrektiuden” eliminointi, valmistaa torjumaan islamisaatiota. Väkivallattomassa muodossaan, pelkkänä poliittisena kamppailuna, tämä ajatuskulku on sama kuin monilla maltillisillakin maahanmuuttokriitikoilla.

Kiihotusta kansanryhmää vastaan ei ehkä aina voida todeta tapahtuneen yksittäisissä tapauksissa, mutta on selvää, että kokonaisuutena, toistuvana viestinä, pseudoteoreettisena argumentaationa, johon liittyy vahvoja väkivaltaisiakin retorisia kuvia, tällä kaikella on kansanryhmävihaa vahvistava vaikutus. Pitäisikö siis ”kiihotus kansanryhmää vastaan” nähdä alempana, madaltaa sen kynnystä – siksi, että todellisuus osoittaa, että jotkut todella kiihottuvat kansanryhmää vastaan. Kyse ei ole vain Norjan tragediasta, vaan sitä lievemmistäkin tapauksista.

Itse asiassa suuri osa kritiikistä joka kohdistuu halla-aholaiseen vihapuheeseen ei ole poliittista peliä, vaan he selityksissään vasta kääntävät sen tällaiseksi ja sitten syyttävät haudoilla tanssimisesta ja tragedian hyödyntämisestä. Oikeasti kritiikki kuitenkin pyrkii herättämään: "Täällä todellisuus; ettekö näe, mitä vihapuheenne ja koko tämä ”poliittinen peli” tekee todellisuudessa."

Tällöin tietenkin yhtä lailla kiihotusta kansanryhmää vastaan tai rikokseen yllyttämistä olisivat islamistinen vihapuhe tai naisia alistavat diskurssit niin islamin piirissä kuin meillä länsimaissakin. Ei ole sattumaa, että ”anti-jihadistit” ja ”jihadistit” ovat retoriselta tyyliltään ja keinoiltaankin samanlaisia. Heidän näkemyksensä on, että olemme tai meidän pitäisi olla sodassa. Me muut emme kannata tätä heidän jakamaansa käsitystä. Emme ole sodassa, aina on mahdollisuus kriittiseen tasa-arvoiseen keskusteluun. Uskomme demokratiaan, maailman muuttamiseen rauhanomaisesti oikeudenmukaisemmaksi, emmekä hylkää tavoitettaimme keinoissa, joita käytämme.

Mistä vastakkainasettelu sitten kumpuaa? Perussuomalaisten James Hirvisaari esittää, että vastakkainasettelu ei synny vastakkainasettelua korostavista sanoista, vaan maahanmuuttopolitiikasta, joka luo jännitteitä. Tämä on tietenkin älyllisesti epärehellistä: miksi seurata ongelman syyketjua vain ja juuri tähän ilmiöön.

Kukaan ei kiistäkään, etteikö maahanmuutto olisi monella tavalla ongelmallinen tai haasteellinen asia, joka tietenkin juontuu vielä muualla maailmassa ilmenevistä ongelmista, sodista, poliittisesta sorrosta, nälänhädästä, talouden heilahteluista ja työmarkkinoista, ympäristötuhoista, vastakkain asettelevan kilpailutalouden liiallisesta vallasta, imperialismin jättämästä perinnöstä.

Vastakkain asetteleva kielenkäyttö ei kuitenkaan pyri mitenkään ratkaisemaan näitä ongelmia tai vastaamaan haasteisiin, vaan eristämään niistä. Se ja vain se rakentaa tämän vastakkainasettelun, nuo "jännitteet": me ongelmattomat vastaan nuo ongelmalliset. Vain tämä luo vihaa kummankin osapuolen suunnassa. Eristäytymisratkaisu on kuitenkin silkkaa harhaa niin kauan kuin olemme samalla pieneksi käyneellä planeetalla. No, myönnettäköön: Pohjois-Koreassa ei tole kovin isoa maahanmuutto-ongelmaa.

Jos emme ole osa globaalien ongelmien positiivista todellista ratkaisemista, olemme osa ongelmien vahvistumista.

2 kommenttia:

  1. Tämä "halla-aholaisuus" on kyllä mielenkiintoinen termi. Kaikkialla sitä tunnutaan käyttävän, mutta kukaan ei tunnu määrittelevän tarkasti mitä se oikein tarkoittaa.
    Onko halla-aholaisuus jokin ryhmä, joka on samaa mieltä Halla-Ahon maahanmuuttokritiikistä vai kuuluuko tähän ryhmään automaattisesti myös esimerkiksi rasistista väkivallanteoista
    tuomitut? Jos ihminen kannattaa Halla-Ahon ajatuksia ja sitten tekee rastisen teon tai rikoksen, niin voidaanko vastuu selittää "halla-aholaisuudella".

    "Ette läpäise tätä testiä, sillä samanlaista väkivaltaista uhoamista aatetoverinne tuottavat päivittäin."

    Onko Halla-Ahon yllyttänyt väkivaltaan tai uhonnut väkivaltaisesti? Viitsisitkö vielä laittaa tähän lainauksen Halla-Ahon väkivaltaisesta uhoamisesta. Olen kyllä yrittänyt lukea Halla-Ahon
    blogia, mutta en ole vielä löytänyt vihakirjoitusta. Muutenkin yleistäminen ei ole välttämättä paras keino.

    "Perussuomalaiset ja heitä äänestäneet: naurakaa ajoissa kaikille vihapuhetta viljeleville, kaikille hurahtaneita teorioita esitteleville."

    Ikinä ei saa nauraa vihapuhetta esittävälle. Vihapuheet, rasismi ja väkivalta pitää aina tuomita äänekkäästi. Nauraminen antaa väärän signaalin.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kysymyksistä.

    1) Kuten tarkkaavaisena lukijana varmasti huomaat, en puhu halla-aholaisuudesta vaan ainoastaan halla-aholaisista. Käsittääkseni halla-aholaisilla tarkoitetaan ensinnäkin niitä Perussuomalaisia, jotka yleensä asettuvat samalle kannalle Halla-ahon kanssa puolueen sisäisessä mielipiteenmuodostuksessa. Toiseksi halla-aholaisilla voidaan tarkoittaa huomattavasti väljemmin niitä henkilöitä, jotka melko kritiikittömästi hyväksyvät Halla-ahon kannanotot. Politiikassa ja sitä seuraavassa kirjoittelussa on melko tavallista muodostaa ryhmittymänimiä tällä tavoin viitaten ryhmän keskeiseen henkilöön. Ei tämä sen kummallisempi sana ole. Sanaa "halla-aholaiset" voidaan verrata esimerkiksi sanaan "taistolaiset". Erona tosin on, että taistolaiset erottuivat puolueensa sisällä jyrkemmin ja muodostivat myös melko tiukan yhtenäisen näkökannan asioihin. Tähän näkökantaan viitaten voidaan puhua myös "taistolaisuudesta", mutta epäilenpä, onko "halla-aholaisuutta" olemassa vastaavalla tavalla.

    2) Tarkkaavaisena lukijana huomaat varmasti myös, että en sano Halla-ahon itsensä uhonneen väkivaltaisesti saati yllyttäneen väkivaltaan. Sanon vain, että jotkin halla-aholaisten aatetoverit tuottavat väkivaltaista uhoamista sisältävää tekstiä. "Halla-ahon aatetovereilla" viittaan siis tuohon väljään joukkoon, josta edellä oli puhe. Ei varmaan ole yllätys, että osa niistä, jotka suurin piirtein hyväksyvät Halla-ahon näkökulman asioihin, ovat tämän näkökulman jotenkin omaksuneena sen verran pöyristyneitä, että purkavat pöyristystään ns. vihapuheella. Vihapuheella tarkoitetaan tiettyä kielenkäyttöä, jota lyhyesti kuvailen tekstissäni. Sen tunnusmerkkejä eivät oikeastaan ole vihaisuus tai yllyttäminen väkivaltaan, vaan ennemminkin tietty muoto ja ajattelemisen tapa, joka on karkeaa kategorisointia ja ihmisten luokittelua yhden piirteen perusteella ja siis sinänsä, jo itsessään kielellis-sosiaalisena toimintana väkivaltaista. Myös Halla-aholla itsellään on ollut tätä lähenevää kielenkäyttöä, johon hän kuitenkin on myöhemmin suhtautunut ihailtavan kriittisesti (ks. esim. uutinen: http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/poliisi_harkitsee_jussi_halla-ahon_aseluvan_peruuttamista/)

    3) Kielen nyansseista tietoisena ymmärrät varmaankin, etten tarkoita nauramista tai edes pilkkaamista sinänsä. Enhän itsekään tekstissäni tee niin. Vai onko sinulle ennestään tuntematon poliittinen sanonta: "nauraa ajoissa"? Yleensä sillä tarkoitetaan sitä, että Hitlerille olisi pitänyt nauraa ajoissa, toisin sanoen osoittaa hänen teorioittensa ja ajattelutapansa kestämättömyys ja todellisuudesta vieraantuneisuus. Tavoitteena ei siis ole vain tuomitseminen vaan tuomitsemisen lisäksi vaikutusvallan vienti kyseiseltä ajattelutavalta, kielenkäytöltä tms. Naurunalaiseksi voi tehdä myös vakavasti, nauramatta, pilkkaamatta, huolellisesti argumentoiden.

    VastaaPoista