keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Onko akateemisuus vitsi?

Jorma Ollila murjaisi vitsin Slush-kasvuyritystapahtumassa. Hän neuvoi: ”Read a bit, but not too much, because then you become an academic.”

Mielenkiintoinen arvostelma Helsingin yliopiston hallituksen jäseneltä ja useiden yliopistojen kunniatohtorilta.

Vitsistä on noussut jonkinasteinen media- tai some-kohu, mutta hieman väärin perustein, kuten tavallista. Alkuperäisessä kontekstissa (litterointi tämän blogitekstin lopussa) puhuttiin hyvän toimitusjohtajan ominaisuuksista eikä vitsi nyt mitään suurta naurunremakkaa tuntunut aiheuttavan.

Pohditaanpa tätä kuitenkin akateemisen analyyttisesti.

Vitsin välittömässä kontekstissa puhuttiin kasvavan yrityksen toimitusjohtajan itsensä kehittämisestä, ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta, sosiaalisuudesta sekä tasapainosta elämän eri osa-alueilla. Akateemisuus esiintyy tästä tasapainosta lipsumisena. Siten se voisi tarkoittaa, asiallisesti ottaen, vain sitä, että liikaa lukemalla et tule toimitusjohtajaksi vaan akateemiseksi – ja ehkä hyvä niinkin.

Kuitenkin se on vitsi, yllättävä kärjistys: jos luet liikaa, ”sinusta” tulee ”tällainen”. Siten se korostaa tasapainosta lipsumista, eikä kenties vain toimitusjohtajuus-tavoitteesta vaan jopa psykofyysisestä kokonaisuudesta ja itsensä kehittämisestä.

Läpänheiton tarkoitus on hauskuuttaa yleisöä, ja saada heidät siten kuulemaan puhujaa tarkemmin, kenties hieman ihailemaankin häntä. Vitsi on suunnattu niille, jotka haluavat menestyviksi toimitusjohtajiksi. Vitsin sisäänrakennettu kuulija on siis wannabe-jorma.

Vitsin ydin on todennäköisesti siinä, että wannabe-jorma ei halua tulla akateemiseksi, sillä akateeminen ei menesty rahallisesti. Raha tai ylipäätään markkinakilpailussa pärjääminen oletetaan tässä hyvyyden mitaksi vallitsevassa nykymaailman todellisuudessa. Tässä mielessä akateeminen on hieman tyhmä, tai ainakin kirjoihinsa eksynyt ja siten naurunalainen. Tai toisella tavalla: akateeminen voi olla kuiva tyyppi, kun taas liike-elämässä ollaan maskuliinisia toiminnan Miehiä isolla ämmällä. "Me" saamme rahaa aikaan, emmekä vain puhu siitä. Akateemisuuteen eksyneisyys voi olla myös ”väärään” ideologiaan eksyneisyyttä – tai jopa yhteiskunnan kokonaiskuvaa ja kokonaisetua miettivää. Jorma sellaiselta varjelkoon.

Toki vitsi saattaa olla myös ironinen. Kenties akateemisuus onkin oletettu tavoiteltavaksi asiaksi: hauskuus syntyy siitä, että se esitetään muka ei-tavoiteltavana. ”Älä harrasta liikaa liikuntaa, tai saatat elää pidempään ja terveempänä ja onnellisempana.” Hauskuus voi olla siinäkin, että ”liika lukeminen” muka riittäisi akateemisuuteen, vaikka se tietenkin vaatii enemmän. Luultavasti joku wannabe-jorma vielä ehättää hätiin puolustelemaan, että jostain tällaisesta vitsissä oli kyse. Vitsin konteksti, oletusyleisö ja tapahtuman teema todistavat kuitenkin muuta.

* * *

Vitsien hauskuus syntyy ristiriidan ratkeamisesta. Tässä vitsissä on ristiriitana: akateemisuus on yhteiskunnassa arvostettavaa, mutta siihen ”sinun” ei silti tule pyrkiä. Se ratkeaa sillä, että akateemisuus oivalletaan vitsin yleisön, ”meidän sinujen”, kontekstissa epäarvostettavaksi. Tämä taustaoletus täytyy itse päätellä, jotta vitsi naurattaisi. Tällainen päätteleminen ei kuitenkaan ole loogista, vaan epäkriittistä ja me-identiteettiä vahvistavaa.

Viittaan ”päättelyllä” tietenkin Aristoteleen Retoriikan enthymema-käsitteeseen. Ai niin, wannabe-jormalle selitys: Aristoteles (384–322 eKr.) on joku filosofi, joka opiskeli Platonin (toinen filosofi) Akademeiassa, josta ”akateeminen” sai nimensä. Mutta nämähän oli jotain kreikkalaisia ja sen nyt näkee, miten huonosti Kreikalla menee. Meidän oma Jorma on nykymaailmassa ylivertaisempi ja pystyvämpi hahmo.

Vitsin retorisella enthymemalla siis kritisoidaan tai käännetään ympäri vallitsevia arvoja. Päinvastaisista arvoista tulee vähän enemmän vallitsevia, kritiikittömästi käsiteltyjä oletuksia, ääneen sanottavampia. Näin vahvistetaan me-identiteettiä, ja muut, ”vanhentuneisiin” arvoihin luottavat toiseutetaan naurunalaisiksi. Ai niin, taas, sana ”toiseuttaminen”: vallitsevien kulttuuriarvojen kohdekuluttaja-asiakassegmentin strateginen uudelleenallokointi, joka karsii pois muut kuin kustannustehokkaat voittaja-tiimit siten, että tuottaa dynaamisia hype-vaikutuksia ja uudelleenklusterointeja arvomarkkinoilla. Tai jotain. Sori, tässä oli taas kreikankieltä ja latinaakin, mutta sitä ei varmaan onneksi huomattu. Paitsi jos kuulut niihin liikaa lukeneisiin – joihin muuten kuuluu moni niistä eurooppalaisista ja amerikkalaisista paremmin menestyvistä toimitusjohtajista.

Toki vitsailu on joskus melko viatonta. Suomen talouden alamäki ei kuitenkaan kaipaa enempää oman edun tavoittelua, ei yksisilmäistä ja sivistymätöntä yhden idean talousteknologista ajattelua eikä kulttuuriajattelun kapeutta ja sivistymättömyyttä, ei perustutkimuksen, akateemisuuden ja koulutuksen alasajoa, saati tähän kannustamista. Se aika taisi jo mennä, jolloin talousteknologinen kehitys riippui uuden teknologian keksimisestä ja kaupustelusta, ja jolloin voi levätä laakereillaan ylimielisesti, kun on päässyt markkinajohtajaksi. Nykyisin ihmiset eivät niinkään halua uutta teknologiaa kuin ihmisläheisempää käytettävyyttä, viihdyttävyyttä, toimivuutta, uutta yhteisöllisyyttä, kansain- ja kulttuurienvälisyyttä, vihreyttäkin, sanalla sanoen ”sisältöä”, jopa kriittistä sellaista. On yhä enemmän lähdettävä inhimillisestä ja kulttuurisesta todellisuudesta eikä vain mekaanisesta osaamisesta. Ollilan ratkaisu näyttää kuitenkin olevan, että Suomessa pitää perehtyä yhä vähemmän sisältöön, merkityksiin, laaja-alaiseen sivistykseen, uusiin ajattelutapoihin, luovaan monialaisuuteen, ymmärryksen syventämiseen, valmiiden näkökulmien kritisointiin ja muihin kulttuureihin. Tulkaamme yhä periferisemmiksi putkiaivoiksi.

Ennemminkin siis: lue tarpeeksi, jotta pysyt alasi kehityksessä perässä ja olet jopa innovatiivinen. Muuten lankeat menestyksen hybrikseen ja levittelet sitten vain käsiäsi, kun joku sivistyneempi menee ohi, koska on kehittänyt ihmisten elämälle merkityksiä luovaa sisällöllistä teknologiaa. Sinäkin olisit voinut lukea enemmän. But you chose not to.

* * *

Vitsiä huolestuttavampaa voi kuitenkin olla se, että Ollilan puheenvuorossa koko elämä alistetaan hyvälle toimitusjohtajuudelle. Myös elämän tasapainoisuudesta tulee suoritettava asia, keino menestykseen. Psykofyysisestä kokonaisuudesta tulee jotain teknisesti hallittavaa, ihmisvälineen perustava ominaisuus, joka pitää ottaa huomioon, jotta tämä väline toimisi kunnolla, siis markkinakilpailussa menestyksekkäästi. Ihmislähtöisemmälle toisinajattelulle ei jää sijaa, sillä sekin on nyt enää itsen kontrolloinnin väline.

Tällaisena tämä diskurssi jatkaa historiallista ”minän” kontrollointia ja samalla sellaisen ”minän” ylistämistä, joka onnistuu kontrolloimaan itseään. Nyt ei kuitenkaan ole kyseessä antiikin Kreikan hyveellinen kohtuus eikä kristillinen armouskon vahvistaminen, vaan itsen alistaminen talouden ja tekniikan rattaaksi. Historiallisesti itsekontrollissa, siis menneissä uskonnoissa, taiteessa ja filosofiassa, eli ”sivistyneisyydessä”, on kyse keskittymisestä ihmiselämän suuriin kysymyksiin, vaikkakaan tämä ei usein ole toteutunut instituutioiden vallankäytössä. Nyt jäljellä ovat vain nämä valta-instituutiot ja niiden keskinäinen kilpailu. Kysymykset ovat saaneet vastuksensa markkinakilpailussa ja näitä vastauksia pitää enää suorittaa ja ulottaa tämä suorittaminen mahdollisimman syvälle minuuteen.

Toki voi nähdä, että Ollila korostaa järkevyyttä eikä yltiöpäistä oman menestymiseen keskittymistä ja kaiken uhraamista sen alttarilla, koska sehän ei kannattaisi pidemmän päälle vaikka siihen saattaakin eksyä nopeiden voittojen toivossa. Kiva sinänsä. Sama kuitenkin koskee tasapainoa tuotekehittelyn ja akateemisen perustutkimuksen välillä, puhumattakaan osaamis- ja hyvinvointiyhteiskunnasta laajemmin. Huolestuttavaa tässä on myös se, että ihmisille pitää muistuttaa, etteivät tekisi näin, vaan sen sijaan suorittaisivat ihmisyyttä. Eikä tämä itsestä huolta pitämisen suorittaminen kuulu välttämättä keille tahansa, vaan toimitusjohtajille. Samalla piirtyy myös kuva siitä, kenelle kuuluu eniten varallisuutta ja suurimmat tulot: niille, jotka sattuvat pärjäämään parhaiten talousteknisen itsekurin urheilukisoissa.

Akateemisuutta tarvitaan. Sitä tarvitaan kritisoimaan tätä taloustrendeissäkin jo melko vanhanaikaista teknislähtöistä ajattelutapaa, sillä sellaiseen meillä ei nyt ole varaa.



                                                                                            

Litterointi haastattelijan kysymyksestä ja Ollilan vastauksesta
Videossa 6:21 – 8:01

– So, how do y-, how do you actually develop yourself as a CEO? I mean, it’s a job that there are no schools for CEOs, right? And, um, and especially, what is your advice for a startup CEOs, because sometimes we see that when a startup grows there is no delegation- It’s difficult to, you know, manage 100 people 200 people, whereas you were good at managing 20 people or 50 people. Any advice? How, how do you develop yourself [– Ah.] as a CEO?

– To... um, i-in that sort of a role, I don-, I don’t think there are any courses, any schools. Um. I don’t think reading books on that um... is tha- [– Yeah.] is is is that much helpful. Um, what you need to have, is to have, hopefully one or two persons who will act as a bit of mentors [– Yeah.] I think those are extremely important. One or two confidés [po? confidants, confiés] with whom you can share your, your your issues. And you need, um, t-the social, um, points of contact. You, you need a family to support you, [– Yeah.] or a partner. Um. And you need the balance, um, in your life. So, you... You need to do your morning run, morning swim, [– Yeah.], or keep fit [– Yeah.], um, bec-because, w-we are, um, psycho-physic- [– Yeah.] -physical [– Yeah.] whole, as human beings. [– Yeah.]. So, in order to grow and mature as human beings, you need to think about yourself [– Yeah.], um, much more broadly. Read a bit, [– Yeah.] but not too much, because then you become [– Yeah.] an academic. And, eh, an-an-and that’s a growth process. But mentors are actually used much less than they c... should be or could be used. [– Yeah.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti