keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Onko akateemisuus vitsi?

Jorma Ollila murjaisi vitsin Slush-kasvuyritystapahtumassa. Hän neuvoi: ”Read a bit, but not too much, because then you become an academic.”

Mielenkiintoinen arvostelma Helsingin yliopiston hallituksen jäseneltä ja useiden yliopistojen kunniatohtorilta.

Vitsistä on noussut jonkinasteinen media- tai some-kohu, mutta hieman väärin perustein, kuten tavallista. Alkuperäisessä kontekstissa (litterointi tämän blogitekstin lopussa) puhuttiin hyvän toimitusjohtajan ominaisuuksista eikä vitsi nyt mitään suurta naurunremakkaa tuntunut aiheuttavan.

Pohditaanpa tätä kuitenkin akateemisen analyyttisesti.

Vitsin välittömässä kontekstissa puhuttiin kasvavan yrityksen toimitusjohtajan itsensä kehittämisestä, ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta, sosiaalisuudesta sekä tasapainosta elämän eri osa-alueilla. Akateemisuus esiintyy tästä tasapainosta lipsumisena. Siten se voisi tarkoittaa, asiallisesti ottaen, vain sitä, että liikaa lukemalla et tule toimitusjohtajaksi vaan akateemiseksi – ja ehkä hyvä niinkin.

Kuitenkin se on vitsi, yllättävä kärjistys: jos luet liikaa, ”sinusta” tulee ”tällainen”. Siten se korostaa tasapainosta lipsumista, eikä kenties vain toimitusjohtajuus-tavoitteesta vaan jopa psykofyysisestä kokonaisuudesta ja itsensä kehittämisestä.

Läpänheiton tarkoitus on hauskuuttaa yleisöä, ja saada heidät siten kuulemaan puhujaa tarkemmin, kenties hieman ihailemaankin häntä. Vitsi on suunnattu niille, jotka haluavat menestyviksi toimitusjohtajiksi. Vitsin sisäänrakennettu kuulija on siis wannabe-jorma.

Vitsin ydin on todennäköisesti siinä, että wannabe-jorma ei halua tulla akateemiseksi, sillä akateeminen ei menesty rahallisesti. Raha tai ylipäätään markkinakilpailussa pärjääminen oletetaan tässä hyvyyden mitaksi vallitsevassa nykymaailman todellisuudessa. Tässä mielessä akateeminen on hieman tyhmä, tai ainakin kirjoihinsa eksynyt ja siten naurunalainen. Tai toisella tavalla: akateeminen voi olla kuiva tyyppi, kun taas liike-elämässä ollaan maskuliinisia toiminnan Miehiä isolla ämmällä. "Me" saamme rahaa aikaan, emmekä vain puhu siitä. Akateemisuuteen eksyneisyys voi olla myös ”väärään” ideologiaan eksyneisyyttä – tai jopa yhteiskunnan kokonaiskuvaa ja kokonaisetua miettivää. Jorma sellaiselta varjelkoon.

Toki vitsi saattaa olla myös ironinen. Kenties akateemisuus onkin oletettu tavoiteltavaksi asiaksi: hauskuus syntyy siitä, että se esitetään muka ei-tavoiteltavana. ”Älä harrasta liikaa liikuntaa, tai saatat elää pidempään ja terveempänä ja onnellisempana.” Hauskuus voi olla siinäkin, että ”liika lukeminen” muka riittäisi akateemisuuteen, vaikka se tietenkin vaatii enemmän. Luultavasti joku wannabe-jorma vielä ehättää hätiin puolustelemaan, että jostain tällaisesta vitsissä oli kyse. Vitsin konteksti, oletusyleisö ja tapahtuman teema todistavat kuitenkin muuta.

* * *

Vitsien hauskuus syntyy ristiriidan ratkeamisesta. Tässä vitsissä on ristiriitana: akateemisuus on yhteiskunnassa arvostettavaa, mutta siihen ”sinun” ei silti tule pyrkiä. Se ratkeaa sillä, että akateemisuus oivalletaan vitsin yleisön, ”meidän sinujen”, kontekstissa epäarvostettavaksi. Tämä taustaoletus täytyy itse päätellä, jotta vitsi naurattaisi. Tällainen päätteleminen ei kuitenkaan ole loogista, vaan epäkriittistä ja me-identiteettiä vahvistavaa.

Viittaan ”päättelyllä” tietenkin Aristoteleen Retoriikan enthymema-käsitteeseen. Ai niin, wannabe-jormalle selitys: Aristoteles (384–322 eKr.) on joku filosofi, joka opiskeli Platonin (toinen filosofi) Akademeiassa, josta ”akateeminen” sai nimensä. Mutta nämähän oli jotain kreikkalaisia ja sen nyt näkee, miten huonosti Kreikalla menee. Meidän oma Jorma on nykymaailmassa ylivertaisempi ja pystyvämpi hahmo.

Vitsin retorisella enthymemalla siis kritisoidaan tai käännetään ympäri vallitsevia arvoja. Päinvastaisista arvoista tulee vähän enemmän vallitsevia, kritiikittömästi käsiteltyjä oletuksia, ääneen sanottavampia. Näin vahvistetaan me-identiteettiä, ja muut, ”vanhentuneisiin” arvoihin luottavat toiseutetaan naurunalaisiksi. Ai niin, taas, sana ”toiseuttaminen”: vallitsevien kulttuuriarvojen kohdekuluttaja-asiakassegmentin strateginen uudelleenallokointi, joka karsii pois muut kuin kustannustehokkaat voittaja-tiimit siten, että tuottaa dynaamisia hype-vaikutuksia ja uudelleenklusterointeja arvomarkkinoilla. Tai jotain. Sori, tässä oli taas kreikankieltä ja latinaakin, mutta sitä ei varmaan onneksi huomattu. Paitsi jos kuulut niihin liikaa lukeneisiin – joihin muuten kuuluu moni niistä eurooppalaisista ja amerikkalaisista paremmin menestyvistä toimitusjohtajista.

Toki vitsailu on joskus melko viatonta. Suomen talouden alamäki ei kuitenkaan kaipaa enempää oman edun tavoittelua, ei yksisilmäistä ja sivistymätöntä yhden idean talousteknologista ajattelua eikä kulttuuriajattelun kapeutta ja sivistymättömyyttä, ei perustutkimuksen, akateemisuuden ja koulutuksen alasajoa, saati tähän kannustamista. Se aika taisi jo mennä, jolloin talousteknologinen kehitys riippui uuden teknologian keksimisestä ja kaupustelusta, ja jolloin voi levätä laakereillaan ylimielisesti, kun on päässyt markkinajohtajaksi. Nykyisin ihmiset eivät niinkään halua uutta teknologiaa kuin ihmisläheisempää käytettävyyttä, viihdyttävyyttä, toimivuutta, uutta yhteisöllisyyttä, kansain- ja kulttuurienvälisyyttä, vihreyttäkin, sanalla sanoen ”sisältöä”, jopa kriittistä sellaista. On yhä enemmän lähdettävä inhimillisestä ja kulttuurisesta todellisuudesta eikä vain mekaanisesta osaamisesta. Ollilan ratkaisu näyttää kuitenkin olevan, että Suomessa pitää perehtyä yhä vähemmän sisältöön, merkityksiin, laaja-alaiseen sivistykseen, uusiin ajattelutapoihin, luovaan monialaisuuteen, ymmärryksen syventämiseen, valmiiden näkökulmien kritisointiin ja muihin kulttuureihin. Tulkaamme yhä periferisemmiksi putkiaivoiksi.

Ennemminkin siis: lue tarpeeksi, jotta pysyt alasi kehityksessä perässä ja olet jopa innovatiivinen. Muuten lankeat menestyksen hybrikseen ja levittelet sitten vain käsiäsi, kun joku sivistyneempi menee ohi, koska on kehittänyt ihmisten elämälle merkityksiä luovaa sisällöllistä teknologiaa. Sinäkin olisit voinut lukea enemmän. But you chose not to.

* * *

Vitsiä huolestuttavampaa voi kuitenkin olla se, että Ollilan puheenvuorossa koko elämä alistetaan hyvälle toimitusjohtajuudelle. Myös elämän tasapainoisuudesta tulee suoritettava asia, keino menestykseen. Psykofyysisestä kokonaisuudesta tulee jotain teknisesti hallittavaa, ihmisvälineen perustava ominaisuus, joka pitää ottaa huomioon, jotta tämä väline toimisi kunnolla, siis markkinakilpailussa menestyksekkäästi. Ihmislähtöisemmälle toisinajattelulle ei jää sijaa, sillä sekin on nyt enää itsen kontrolloinnin väline.

Tällaisena tämä diskurssi jatkaa historiallista ”minän” kontrollointia ja samalla sellaisen ”minän” ylistämistä, joka onnistuu kontrolloimaan itseään. Nyt ei kuitenkaan ole kyseessä antiikin Kreikan hyveellinen kohtuus eikä kristillinen armouskon vahvistaminen, vaan itsen alistaminen talouden ja tekniikan rattaaksi. Historiallisesti itsekontrollissa, siis menneissä uskonnoissa, taiteessa ja filosofiassa, eli ”sivistyneisyydessä”, on kyse keskittymisestä ihmiselämän suuriin kysymyksiin, vaikkakaan tämä ei usein ole toteutunut instituutioiden vallankäytössä. Nyt jäljellä ovat vain nämä valta-instituutiot ja niiden keskinäinen kilpailu. Kysymykset ovat saaneet vastuksensa markkinakilpailussa ja näitä vastauksia pitää enää suorittaa ja ulottaa tämä suorittaminen mahdollisimman syvälle minuuteen.

Toki voi nähdä, että Ollila korostaa järkevyyttä eikä yltiöpäistä oman menestymiseen keskittymistä ja kaiken uhraamista sen alttarilla, koska sehän ei kannattaisi pidemmän päälle vaikka siihen saattaakin eksyä nopeiden voittojen toivossa. Kiva sinänsä. Sama kuitenkin koskee tasapainoa tuotekehittelyn ja akateemisen perustutkimuksen välillä, puhumattakaan osaamis- ja hyvinvointiyhteiskunnasta laajemmin. Huolestuttavaa tässä on myös se, että ihmisille pitää muistuttaa, etteivät tekisi näin, vaan sen sijaan suorittaisivat ihmisyyttä. Eikä tämä itsestä huolta pitämisen suorittaminen kuulu välttämättä keille tahansa, vaan toimitusjohtajille. Samalla piirtyy myös kuva siitä, kenelle kuuluu eniten varallisuutta ja suurimmat tulot: niille, jotka sattuvat pärjäämään parhaiten talousteknisen itsekurin urheilukisoissa.

Akateemisuutta tarvitaan. Sitä tarvitaan kritisoimaan tätä taloustrendeissäkin jo melko vanhanaikaista teknislähtöistä ajattelutapaa, sillä sellaiseen meillä ei nyt ole varaa.



                                                                                            

Litterointi haastattelijan kysymyksestä ja Ollilan vastauksesta
Videossa 6:21 – 8:01

– So, how do y-, how do you actually develop yourself as a CEO? I mean, it’s a job that there are no schools for CEOs, right? And, um, and especially, what is your advice for a startup CEOs, because sometimes we see that when a startup grows there is no delegation- It’s difficult to, you know, manage 100 people 200 people, whereas you were good at managing 20 people or 50 people. Any advice? How, how do you develop yourself [– Ah.] as a CEO?

– To... um, i-in that sort of a role, I don-, I don’t think there are any courses, any schools. Um. I don’t think reading books on that um... is tha- [– Yeah.] is is is that much helpful. Um, what you need to have, is to have, hopefully one or two persons who will act as a bit of mentors [– Yeah.] I think those are extremely important. One or two confidés [po? confidants, confiés] with whom you can share your, your your issues. And you need, um, t-the social, um, points of contact. You, you need a family to support you, [– Yeah.] or a partner. Um. And you need the balance, um, in your life. So, you... You need to do your morning run, morning swim, [– Yeah.], or keep fit [– Yeah.], um, bec-because, w-we are, um, psycho-physic- [– Yeah.] -physical [– Yeah.] whole, as human beings. [– Yeah.]. So, in order to grow and mature as human beings, you need to think about yourself [– Yeah.], um, much more broadly. Read a bit, [– Yeah.] but not too much, because then you become [– Yeah.] an academic. And, eh, an-an-and that’s a growth process. But mentors are actually used much less than they c... should be or could be used. [– Yeah.]

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kokoomuksen Verkkouutiset kopioi Suomen Sisun kannanottoa

Arno Rydman on ns. kirjoittanut Verkkouutisiin jutun Suomen Sisu ry:n kannanotosta maahanmuuttoon. Miksi ”ns. kirjoittanut”? Siksi, että kirjoitus on lähes suora kopio Suomen Sisun tekstistä. Kun Rydmanin kirjoitusta vertaa alkuperäiseen kirjoitukseen, huomaa, että vain kappaleiden järjestystä on muutettu, muutama virke on jätetty pois ja parissa kohdassa on laitettu eri tavalla näkyviin, kenen lausunnosta on kyse.

Mitä tästä pitää ajatella? Mikä on tällaisen kopiolainaamisen tai epäjournalismin motivaatio?

1. Tämä on valitettava trendi journalismissa: laiskuus, erityisesti tiedotteelta näyttävän materiaalin suhteen. Itse opin jo peruskoulussa, että kaikessa kirjoittamisessa lähteitä käytetään omin sanoin, ajatellen läpi, tulkiten, mahdollisesti kritisoidenkin. Vain erittäin perustellusta syystä voi käyttää suoria lainauksia ja silloinkin ne on merkittävä näkyviin. Nyt tämä ei näy, sillä Rydmanin kopioima teksti käyttää jo Suomen Sisun sivullakin epäsuoria lainauksia jne. Kyseessä on siis oikeastaan Suomen Sisun tiedottajan kirjoittama juttu. Tietenkin, jos Rydman on itse tuo alkuperäinen kirjoittaja, näin saa tehdä. Muuten tämä on vastoin hyvää journalistista tapaa.

(Selventävä lisäys tästä blogikirjoituksesta saamani palautteen perusteella: On siis totta, että lehidstötiedotteiden kohdalla on nykyjournalismissa tapana julkaista tiedotteet lähes sellaisinaan. Rydman sanoo, että kyseessä on tiedote. Tämä yleinen tapa ei kuitenkaan selitä pois Rydmanin / Verkkouutisten ratkaisua. Ensiksikin Rydman sanoo tiedote-sanan vain kerran, neljänneksi viimeisen kappaleen lopussa ja siinäkin vain yhteen suoraan lainaukseen liittyen. Saa siis sen vaikutelman, että Rydman on kirjoittanut muun jutun itse. Jos tarkoitus on vain informoida tiedotteesta/kannanotosta, pitää kirjoittaa: "Tiedotteen/Kannanoton mukaan - -" tms. jolloin aukeaa mahdollisuus kriittiseen journalismiin kirjoittajan omalla nimellä, tai sitten pitää jättää oma nimi kokonaan pois. Toiseksi, tiedotteen valinta ylipäätään julkaistavaksi ja se, ettei sitä kommentoida eli kirjoiteta siitä varsinaista juttua vaan julkaistaan lähes sellaisenaan, ovat molemmat toimituksellisia päätöksiä ja siten niitä voi pitää vastuullisina ja harkittuina tekoina, joita siksi voi kritisoida. Kolmanneksi, Suomen Sisu ei ole otsikoinut tekstiään tiedotteeksi vaan kannanotoksi. Rydman on siis kopioinut kannanoton lähes sellaisenaan ja allekirjoittanut sen. Täten myös tekstiin sisään kirjoitetut (Suomen Sisun) mielipiteet liukuvat Rydmanin mielipiteiksi.)

2. Ihmetellä sopii, miksi kykypuolue Kokoomuksen verkkoäänenkannattaja maksaa tällä tavoin laiskasti ”kirjoitetusta” jutusta yhtään mitään tai antaa sille edes julkaisuluvan. Ahkerampia journalisteja on työttömänä. Mutta edustavatko he kenties väärää mielipidettä, puoluekantaa tai ideologiaa? Ehkä enemmistö lähdekriittisistä humanisteista ja osaavista journalisteista on liian vasemmalla Verkkouutisten makuun.

3. Jos käytetään lainauksia tai kopioidaan tekstiä tällä tavoin epäkriittisesti, saa vaikutelman, että kirjoittaja seisoo lainaustensa takana. Rydmanin kirjoituksen tapauksessa tämä ongelma jakaantuu kolmeen osaan: a) itse tiedotteen lainaaminen tai suoranainen kopiointi, b) tekstissä esiintyvät epäsuorat lainaukset c) tekstissä esiintyvät suorat lainaukset.

3a) Tiedotteen kopiointi lähes sellaisenaan kertoo paitsi laiskuudesta, myös siitä, että tiedotetta ei ole vaivauduttu kriittisesti ajattelemaan. Tämä antaa ymmärtää, että kritisointi ei ole kirjoittajan mielestä tarpeen. Tiedote on siis kirjoittajankin mielestä ihan pätevä esitys, jossa ei oikeastaan olekaan kritisoitavaa, varsinkin, koska jo alkuperäinen tiedoteteksti esittää suurelta osin Suomen Sisun mielipiteet suorina ja epäsuorina lainauksina. ”Immonen toteaa”, ”Suomen Sisu kannattaa”, ”Lahtinen kertoo” ovat jo alkuperäistekstissä. Täten voi vaikuttaa siltä, että tekstin mielipiteitä ei tule allekirjoittaneeksi vaikka sen kopioisikin.

Kuitenkin tiedoteteksti itsekin sisältää myös mielipiteitä eikä vain lainauksia toisten mielipiteistä. Ei sitä turhaan ole nimetty kannanotoksi. Esimerkiksi virke, joka alkaa sanoilla ”Julkisuuteen viikko sitten tulleiden tietojen mukaan”, saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa epäsuoralta lainaukselta, jonka voi siis kopioida allekirjoittamatta itse ajatusta. Kyse on kuitenkin Suomen Sisun tiedottajan tekemästä tulkinnasta ja hänen valitsemastaan otoksesta noista julkisuuteen tulleista tiedoista. Rydman siis toistaa tämän tulkinnan ja valinnan sellaisenaan, omana mielipiteenään. Mm. toisen polven maahanmuuttajuus on valittu nostaa esille, ei se, että jengissä oli myös ns. kantasuomalaisia tai se, että kaikki tekijät olivat Suomessa syntyneitä. Myöskään ei ole kerrottu, että tilanne on nyt poliisin hallinnassa, tekijöitä on otettu kiinni ja tapauksia selvitellään. Tähän liittyy myös edellinen virke, joka alkaa ”Suomen Sisu on seurannut suurella mielenkiinnolla kansalaisten keskuudessa käytävää keskustelua – –”. Tämä on vääristelevä väite, sillä Suomen Sisu ei ole tyytynyt seuraamaan, vaan järjestön aktiivijäsenet ja heitä lähellä olevat tahot ovat suuressa määrin lietsoneet keskustelua haluamaansa suuntaan.

Kuka tahansa mediaa seuraava tietää melko tarkkaan, mihin näillä valinnoilla, tulkinnoilla ja lausumilla tähdätään, ja se sanotaan osittain myös tässä tekstissä: Suomen Sisun katupartioiden oikeuttamiseen ja laajemmin ottaen epäluuloon maahanmuuttajataustaisilta ”näyttäviä” kohtaan. Valinta on tulkintaa. Miksi siis Rydman valitsee ja tulkitsee näin? Edustaako tämä valinta myös Verkkouutisten ja Kokoomuksen kantaa?

3b) Epäsuorat lainaukset tuntuvat aluksi sellaisilta, että ne voi kopioida: silloinhan vain esitetään lainatun henkilön mielipide. Kuitenkin tämän tyyppisessä journalismissa ja tiedottamisessa on tapana, että kappaleen ensimmäinen virke on tyyliä ”N.N:n mukaan” ja saman kappaleen seuraava virke sitten sisältää edelleen epäsuoraa lainausta, vaikkei toistakaan epäsuoran lainauksen ilmoittavaa ilmausta. Tämä kirjoitustyyli luo olettaman tai vähintäänkin sellaisen sävyn, että kirjoittaja on jossain määrin lainaamansa mielipiteen takana. Näin käy ainakin Rydmanin tekstin toisessa ja neljännessä kappaleessa. Rydman, Verkkouutiset ja Kokoomus näyttävät siis tämän tekstin valossa olevan jossain määrin samaa mieltä siitä, että ”[m]aahanmuuton määrä ja laatu eivät ole selvästikään vastanneet – –” ja ”[u]usia maahanmuuttajia ei tule ottaa vastaan ennen kuin – –”.

Samoin jotkin epäsuoran lainauksen ilmaukset, esimerkiksi lauseenvastikkeet, verbien substantivoinnit, partisiippirakenteet ja adjektiivit, liukuvat epäsuorassa lainauksessa helposti kirjoittajan valinnoiksi ja allekirjoittamiksi. Esimerkiksi: ”– – ongelmien kaunistelu viranomaisten ja median toimesta sekä yritys lakaista ongelmat maton alle – –”. Kyseisessä virkkeessä Rydman sanoo, että Immonen sanoo, että nämä asiat ovat omiaan kasvattamaan tiettyjä ilmiöitä. Rydman ei siis allekirjoita tätä Immosen väitelausetta (x on omiaan kasvattamaan y:tä), mutta hän allekirjoittaa, että nämä asiat (x) ovat tosiasioita. Rydman tulee siis sanoneeksi, että ongelmia on kaunisteltu viranomaisten ja median toimesta ja ongelmia on yritetty lakaista maton alle. Tietenkin tämä on alunperin Immosen näkemys ja Suomen Sisun kannanoton kirjoittajan toistamana myös hänen oma mielipiteensä, ja siksi hän on kirjoittanut sen noin. Mekaanisesti kopioimalla myös Rydman tulee allekirjoittaneeksi saman näkemyksen. Mutta onko tämä myös Verkkouutisten ja Kokoomuksen näkemys tapahtuneesta?

3c) Myöskään suorat lainaukset eivät ole neutraaleja, vaikka siinä onkin selvää, kuka puhuu, eikä kirjoittaja tule esittäneeksi ajatuksia ominaan. Kuitenkin kirjoittaja valitsee, mitä lainataan, kritisoidaanko sitä, ja tuodaanko esiin toisia, vastakkaisia tai muuten poikkeavia näkökulmia. Kun esitetään suoria lainauksia, pitää tietenkin käydä läpi kysymykset siitä, miksi nämä lausunnot ovat merkittäviä, tai mitkä näistä ovat ja missä mielessä, ja pitääkö ne tuoda julki sellaisinaan. Nyt Suomen Sisun tiedottaja on käynyt nämä kysymykset läpi, vastannut niihin omasta näkökulmastaan ja Suomen Sisun näkökulmasta, ja Rydman kopioinnillaan allekirjoittaa samat vastaukset näihin kysymyksiin. Julkaisemalla Rydmanin / Sisun tiedottajan jutun ja sen sisältämät suorat lainaukset Verkkouutiset allekirjoittaa ainakin osittain samat vastaukset. Niinpä Verkkouutiset tulee kertoneeksi, että nämä suorat lainaukset ovat merkittäviä mielipiteitä eikä niihin ole sinänsä tarpeen esittää kritiikkiä, tai jokainen lukija saa itse muodostaa mielipiteensä kyseisistä lausunnoista, mutta Verkkouutiset ei ota suoraan kantaa puolesta tai vastaan, vaan antaa vain näkyvyyttää näille. Verkkouutisten mieleistä kyseiset lainaukset ansaitsevat siis tulla nähdyiksi laajemmalti ja ilman Verkkouutisten esittämää kritiikkiä. Onko tämä myös Kokoomuksen linja?

4. Suomen Sisun jäsenmäärä on Wikipedian mukaan noin 1000, ei siis kovin suuri, ja monien mielestä myös mielipiteiltään marginaalinen tai jopa eristäytynyt, vaikkakin kuuluva. Järjestö on tunnettu melko vahvasta sidoksestaan maahanmuuttovastaisiin Perussuomalaisiin. Järjestön ja jäsenten mielipiteet ovat ilmeisen kärjistettyjä, vaikka äärioikeistolaiseksi Suomen Sisu ei itse itseään suostukaan luonnehtimaan. Sen edustamat arvot eivät siis ole Kokoomuksen arvoja. Vai ovatko? Salliiko Kokoomus tällaisen etäännytetyn flirttailun näiden arvojen kanssa houkutellakseen liikkuvia äänestäjiä Perussuomalaisista itselleen? Tästä on ollut jo muitakin merkkejä, kuten Wille Rydmanin (onko sukua kirjoittajalle, en tiedä) muutamat lausunnot ja Pia Kauman tuoreempi lastenvaunulausunto, sekä, laajemmin ottaen, näiden myötä, sosiaalituilla elävien syyllistäminen sekä erilaisten pienituloisten väestöryhmien taloudellinen kilpailuttaminen toisiaan vastaan, taloudellisen kilpailun kovien arvojen edistäminen ja samaan aikaan koventuneiden asenteiden hurskas ihmettely jne.

Mielestäni tällaista kopiointia ei voi selittää laiskuudella ja kiireellä tai tavanomaisella tiedotteiden uutisoinnilla. Kyseessä on vahvoja mielipiteitä herättävä tärkeä keskustelunaihe. On selvää, että Rydmanin kirjoitus tuottaa Suomen Sisun kannanotolle laajemman lukijakunnan, eli levittää Suomen Sisun mielipidettä kritiikittömästi myös Verkkouutisten lukijoille. Onko tämä myös Verkkouutisten ja Kokoomuksen tavoite? Onko Kokoomus tähtäämässä tulevissa eduskuntavaaleissa oikeistohallitukseen Perussuomalaisten kanssa? Haluavatko ne Kokoomusta äänestäneet kansalaiset, jotka sanoutuvat jyrkästi irti Suomen Sisun tms. arvomaailmasta, että tällaisia mielipiteitä levitetään jatkossakin vai olisiko syytä vaihtaa äänestyskäyttäytymistä?


Gylén tutkii väitöskirjassaan tekstuaalisia ja visuaalisia lainauksia.