torstai 26. toukokuuta 2011

Positiivinen syrjintä ja rasismin tuomitseminen

"Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä. – – Samalla kutsumme muut eduskuntaryhmät liittymään ja sitoutumaan tähän
julistukseen sekä rankaisemaan niitä jäseniään, jotka sanoin tai teoin
loukkaavat tässä julistuksessa esitettyjä periaatteita."

Näin suoraselkäisesti Perussuomalaiset, tuo humanismin horjumaton etuvartio ja ihmisarvojen ylin airut, tuomitsee ankarasti ja pelotta muissa puolueissa rehottavan julkean rasismin.

PS:n julistuksessa ei kuitenkaan ole riittävästi pohdittu sitä, mitä kaikkea äkkiseltään hyvänkuuloisesta kannanotosta loogisesti seuraa.

Suosimisen tuomitsemisen seurauksena niin sanottu positiivinen syrjintä tulee myös tuomituksi. Positiivisen syrjinnän tarkoitus ei ole antaa etuja millekään ryhmälle, vaan vetää lähtökohdiltaan huonommassa asemassa olevat samanarvoiseen asemaan muiden kanssa. Kyse on siis toimista, joita ilman yksilö jäisi eriarvoiseen, huonompaan asemaan.

Tämä tuo esille julistuksen sisäisen ristiriitaisuuden. PS:n julistus tuomitsee sekä negatiivisen että positiivisen syrjinnän. Kuitenkin, se, että yhteiskunta ei toteuttaisi positiivista syrjintää, siis helpottaisi huonommassa asemassa olevan ryhmän elämää, toteuttaisi passiivista negatiivista syrjintää hyväksymällä heidän huonomman asemansa ja jättämällä heidät siihen. Niinpä ei ole mahdollista, että molemmat tuomitaan.

Sanottakoon myös, että toisinaan tätä on vaikea nähdä yksilöiden tasolla, mutta tilastot tai muu tieto osoittavat, että tasa-arvo jonkin ihmisryhmän kohdalla ei syystä tai toisesta toteudu. Siksi on kiintiöitä tai siksi kahdesta tasavahvasta ehdokkaasta pitää valita se, joka edustaa ryhmää, jonka on todettu olevan huonommassa asemassa. Käytännössä ei koskaan ole täsmälleen tasavahvoja ehdokkaita, joten huonompiasemaista ryhmää edustaminen on käytännössä yksi pieni kriteeri muiden joukossa.

Julistuksella on muitakin absurdeja seurauksia. Esimerkiksi suomenkielisen luterilaisen seurakunnan papin työhönotossa ei saisi suosia luterilaista suomenkielistä ehdokasta enemmän kuin esimerkiksi bengalinkielistä hindua. Siinä olisi moni mummo ihmeissään, vaikka epäilemättä jotkin vapaa-ajattelijat hykertelisivät tyytyväisinä sakastin oven raossa.

Syrjintää ei tietenkään ole se, että työn itsensä kannalta relevantin seikan vuoksi tulee kohdelluksi eriarvoisesti työnhaussa. Julistus kuitenkin tiukkuudessaan luokittelee tämänkin syrjinnäksi.

Relevanssi kuuluu oikeudenmukaisuuteen. Oikeudenmukaisuus on tunnetusti sitä, että kohdellaan relevantisti tasa-arvoisia samalla tavalla (tasa-arvon periaate) ja relevantisti eriarvoisia eri tavalla. Tästä kaikki ovatkin suurin piirtein samaa mieltä. Erimielisiä ollaan siitä, mikä on relevanttia ja mikä ei. Tämän vuoksi laki sitten sanoo, mikä kussakin asiassa on relevantti ja perusteltu seikka ja toimintatapa, tai jättää asian tuomioistuimen päätettäväksi. Samoin ihmisoikeuksien julistus luonnostelee, mitä ei yleensä saa pitää relevanttina.

Okei. Julistus on sisäisesti ristiriitainen ja ehkä kaikkia seurauksia ei ole pohdittu loppuun asti. Mitä sitten? Kaikkihan tietävät, mitä tarkoitettiin. Tietävätkö? Eikö tuo ristiriitaan vievä ilmaisu ”tai suosimisen” pyri juuri kumoamaan vähemmistöjen erityiskohtelua, positiivista syrjintää. Eikö se ole koettu tärkeäksi lisäyksesi, koska yleensä tyydytään puhumaan vain ensin mainitusta, varsinaisesta (negatiivisesta) syrjinnästä? Eikö juuri tämä kumoaminen ole monen PS:n edustajan tavoite?
Tarkemmin ottaen PS:n eräiden edustajien tavoitteena on se, että eräitä tekijöitä ei pidettäisikään enää relevantteina perusteina positiiviselle syrjinnälle. Nyt vain tultiin vahingossa tuominneeksi kaikki positiivinen syrjintä, mikä vei absurdiuteen. Kategoriavirhe: puhuttiin koko periaatteesta vaikka tarkoitettiin puhua sen soveltamisesta.

Virhe johtui siitä, ettei voitu julkisesti sanoa, mitä ei haluttaisi enää pitää relevantteina perusteina positiiviselle syrjinnälle. Ja siitä, että PS:n mustavalkoisesta näkökulmasta ”vähemmistöt” tai ”suosiminen” kohdistuu aina muualle kuin heidän eturyhmäänsä, sillä he naturalisoivat omat etunsa ja sen positiivisen syrjinnän, josta he hyötyvät. Tai kenties jopa tavoiteltiin sitä, että muut puolueet hyväksyisivät vahingossa vähemmistöjen suosimisen kiellon. Lopussahan kehotetaan muitakin puolueita sitoutumaan juuri ”tähän julistukseen” eikä vain yleisesti syrjinnänvastaisuuteen?

Julistus sortui omaan näppäryyteensä.

Mutta on ehkä vieläkin ongelmallisempi asia. Näiden ihmisten, kansanedustajien, pitäisi osata laatia lakeja, yksiselitteisiä yhteiskunnan pelisääntöjä, jotka eivät ole sisäisesti ristiriitaisia tai vie absurdeihin johtopäätöksiin. Lainsäätämisessä pitää osata ennakoida saivartelu. Tämän on oltava myös PS:n agendassa, sillä muuten "rötösherroja" tai "eliittiä" ei saada kuriin, vaan nämä jatkavat lain porsaanreikien hyödyntämistä, saivartelua omaksi edukseen.

2 kommenttia:

  1. Saamani palautteen vuoksi lisäisin vielä:

    Oikeastaan positiivista syrjintää ovat kaikki yhteiskunnan julkiset tuet tai koko julkinen sektori, ykhteiskuntarakenne ja valtio, sikäli kuin se pyrkii takaamaan mahdollisimman samanlaiset lähtökohdat relevantisti samanlaisille yksilöille. Tätä ovat jo tasa-arvo lain edessä, sama rahayksikkö kaikille, oikeuslaitos, se, että julkinen sektori maksaa palkkaa niille, jotka ovat poissa yksityiseltä, hoitaakseen julkisia asioita, kaikki tuet jne. Ilman julkista sektoria vallitsisi pelkkä eriarvoisuus (ja luonnon armoilla olo), joten sen perustaminen on sinänsä positiivista syrjintää. Niinpä koko positiivista syrjintää voi olla vaikea kritisoida periaatteena sinänsä, vaan kritiikki kohdistuu aina, huomasipa sitä tai ei, siihen, mitä pidetään relevanttina perusteena positiiviselle syrjinnälle.

    VastaaPoista
  2. Ja vielä:

    Huonompi asema voi syntyä monella eri tavalla. Ei ole olemassa vain taloudellista vähäosaisuutta siististi erotettuna niistä syrjinnän perusteista, joita me pidämme tavalllsina. Köyhiä on syrjitty pelkästään yhteiskuntaluokkansa vuoksi historiassa useinkin. Etniset lähtökohdat taas saattavat vaikeuttaa monella eri tavalla elämää (etnisyyteen kuuluu myös pakolaisuus, ja pakolaisella tuskin voi olla samanlaista ammatillista kontaktiverkostoa ja cv:tä kuin ei-pakolaisella) ja asettaa siis eriarvoiseen lähtökohtaan.

    Emme siis voi positiivisen syrjinnän käsitettä miettiessämme vedota siihen, että se piirre, jolla syrjintää toteutetaan, on yleinen tunnettu syrjinnässä usein käytettävä peruste, vaan käsitettä miettiessä pitää ottaa huomioon myös sellaisten syrjintäperusteiden mahdollisuus, jotka eivät satu tulemaan meille mieleen.

    Sana "positiivinen" ei tässä yhteydessä tarkoita sitä, että aina kun harjoitetaan negatiivista syrjintää jotain ryhmää kohtaan, muut saavat osakseen positiivista syrjintää ja päinvastoin. "Positiivinen" ei ole "negatiivisen" vastakohta tässä mielessä, vaan siinä mielessä, että positiivinen tähtää kaikkien tasa-arvoisuuteen, kun taas negatiivinen tähtää eriarvoisuuteen. Toisin sanoen, voi hyvin olla ja usein onkin, että joku saa osakseen sekä positiivista että negatiivista syrjintää samalta taholta: tukea tulee, muttei niin paljon, että tasa-arvon voidaan katsoa toteutuneen.

    Tämän vuoksi "positiivinen syrjintä" onkin nimenä hieman kyseenalainen, ja sille on myös esitetty vaihtoehtoja. On puhuttu vastadiskriminaatiosta, käänteisestä syrjinnästä, positiivisesta erityiskohtelusta.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Reverse_discrimination
    http://en.wikipedia.org/wiki/Affirmative_action

    VastaaPoista