Rahoitusmarkkinaveron vastustamisesta

Periaatteessa rivikokoomuslaisen teksti tästä aiheesta ei sinänsä ansaitsisi kovin paljon huomiota. ElinaLepomäen esittelemät näkemykset ovat kuitenkin niin vallitsevia ja itsepintaisia, että sen takia on hyvä viitata tekstiin, joka esittelee ne selkeästi. Nyt kertakaikkiaan: mikä tässä ajattelutavassa menee pieleen?

1) Rahoitusmarkkinaveroa ajavat nyt Sarkozy ja Merkel, siis eurooppalaisen oikeiston kärkinimet, joten on alkujaankin hieman outoa, että meikäläinen oikeisto olisi ainoaa tervejärkistä porukkaa koko Euroopassa. Oikeiston intresseissä onkin todellisuudessa hajontaa. Jotkut heistäkin yrittävät saada kriisiä hallintaan, toiset kuuntelevat vain pääoman vaatimuksia.

2) Lepomäki ja kumppanit antavat retorisesti ymmärtää, että heidän ajattelumallinsa on ainoa järkevä, mutta sitä ei tavallinen kansa saati vasemmisto ymmärrä. Asia on päinvastoin, tämä yksinkertainen ajatusmalli ja teoria on hyvinkin ymmärrettävissä. Todellisuus on kuitenkin oikeasti monimutkaisempi kuin tässä siistissä teoriassa annetaan ymmärtää, ja tämä teoria on auttamatta vanhentunut eikä ole selvillä viimeaikaisen talouden kriisin syistä.

3) Pääoma tai spekulaatiokaan ei ole yksi yhtenäinen voima, vaan markkinoilla on isoja ja pieniä toimijoita, kuplaspekulaatiota ja pikavoittoja etsivää pääomaa, kestävästä kehityksestä ja pitkästä tähtäimestä kiinnostunutta pääomaa, johdannaismarkkinoita, reaalitalouteen panostavia jne. Ei siis ole niin, että spekulaatio tai pääoma kaikkinensa olisi ”jokaisen pulliaisen etu”. Minimaalisen pienellä rahoitusmarkkinaverolla karsitaan pois vain kaikkein nopeimmin liikkuva, kuplilla spekuloiva pääoma, joka on ollut omiaan syventämään Kreikan ja Euroopan ahdinkoa.

4) Lepomäen ja muunkin oikeiston mukaan markkinoiden sääntely sotkee luonnonlakia ja estää hyödykkeiden oikean hinnan muodostumista. Selvä pyy. Mutta kaikki ei voi olla sallittua pääoman kasvattamiseksi. Saako esim. kilpailevan yrityksen henkilökunnan tappaa? Pitäisikö luopua kansainvälisen valuuttakaupan kaikista säännöistä ja yhteisesti sovituista valuutoista, laeista, yhteiskunnan infrastruktuurista ja rahan käsitteestä ylipäätään? Varmastikaan ei, mutta mihin vedetään raja, mikä on ”häiritsevää” sääntelyä? Lepomäki ei ymmärrä, että sääntely on markkinoidenkin ehto, perusta, jonka puitteissa markkinatalous voi vasta toimia. Sääntelyn purku on nykyisin edennyt niin syvälle, että tätä markkinoidenkin perustaa on alettu kilvan muuttaa rahaksi. Markkinoiden vapaus tarkoittaa juuri sitä, että ne kilpailuttavat nykyisin valtioita kilpailukykykilpailussa. Meillä on jo liian vapaat markkinat, jotka vapaudessaan syövät omia edellytyksiäänkin.

5) Jos markkinamekanismi todella on ”luonnonlaki”, kuten retorisesti todetaan, sääntely ei mitenkään voi häiritä sitä, vaan ainoastaan valjastaa sen voiman inhimillisen elämään sovitettavaksi ja sen hyödyksi.

6) Korruptio, kartellit, protektionismi, kuplaspekulointi ym. eivät ole ”väärinkäytöksiä” vaan vapaan pääoman luonteenomaista käytöstä siellä, mistä siitä suinkin on sille hyötyä – jos ei ole sääntelyä. Pimeässä asekaupassa ja huumekaupassa vallitsee vapaus, siellä ei tosiaan ole sääntelyä. Tai oikeastaan on sielläkin omanlaistaan: murhat, huijaukset, kiristykset, sodat jne.

7) Sääntelyn poissulkeminen sulkee pois myös kaiken mainonnan ja markkinoinnin. Ja itse asiassa kuplat, hyödykkeiden tai arvopapereiden yli- tai aliarvostaminen johtuvat samankaltaisesta ilmiöstä. Esim. vapailla markkinoilla isot toimijat voivat omilla liikkeillään tuottaa hinnannousuja ja laskuja vailla todellista substanssia, siis tehdä ostoja näön vuoksi, vain mainostaakseen ja nostaakseen kurssia, ja pienemmät joutuvat seuraamaan perässä. Markkinoilla vallitsevat muodit, trendit, pakko hypätä nousuun mukaan, pakko hypätä ajoissa pois, jne. jotka ovat sinänsä epärationaalisia suhteessa hyödykkeiden oikeaan arvoon.

8) Kyse ei ole hyödykkeiden tai reaalitalouden omaehtoisten hintaheilahtelujen hillitsemisestä, vaan siitä, miten liian suureksi paisunut rahoitussektori ja johdannaiskauppa heiluttelee niitä. Pääoman kiertonopeutta hidastetaan, jotta vauhtisokeus ja pääoman liikkumiseen perustuvat irreaalitalouden keinotekoiset kurssinnostot olisivat vähemmällä. Varmasti tämä tarkoittaa pääomavirran hidastumista, mutta ensi sijassa vain tuon pikavoittopääoman suhteen. Reaalitaloudesta kiinnostunut pitkän tähtäimen pääoma menee edelleen sinne, missä on parhaat edellytykset todelliseen tuottavuuteen. Niitä edellytyksiä ei minimaalinen vero heilauta.

9) Kilpailukykyä ei edes voi edistää pelkästään noudattamalla pääoman vaatimuksia. Silloin ollaan auttamatta jälkijunassa eikä toisaalta sovelleta markkinoiden vaatimuksia oman osaamisyhteiskuntamme infrastruktuurin vahvuuksiin.

10) Se että jokin toimii teoriassa, kun teoria on puhtaana kaikesta ylimääräisestä reaalisesta, ei tarkoita että se toimisi reaalimaailmassa, kunhan vain reaalimaailma puhdistetaan kaikesta reaalisuudesta, koska tätä reaalisuutta ei voi puhdistaa. On virhe samastaa teoreettinen puhdas ideaalisuus vapauteen ja tehdä siitä päämäärä sinänsä. Reaalimaailmassa on aina epärationaalisia ja yllätyksellisiä tekijöitä. Siksi "luonnonlaki" ei toimi tai varsinkaan sen puhtaaseen ideaaliin pyrkiminen puhdistamalla reaalinen reaalisesta. Irreaalisessa spekulaatiossa ja trendien seuraamisessa reaalisuus helposti unohtuu ja syntyy illuusio puhdistamisen mahdollisuudesta. Teoria toimisi, jos kaikki ihmiset ja valtiot olisivat samanlaisia ja vain rationaalisia oma etu -automaatteja ja luonnonvarat olisivat jakautuneet tasaisesti ja ehtymättömästi jne.

Jotta oikeiston argumentaatio olisi edes jotenkin uskottavaa, kehottaisin vastaamaan näihin melko ilmeisiin vasta-argumentteihin jo heti omaa agendaa esiteltäessä. Muuten jää maku, että samoja ”totuuksia” hoetaan vain retoriikan, vallan saamisen ja järkevyyden illuusion tuottamisen vuoksi.