Elämme kilpailutotalitarismissa. Kaikki alistuu kilpailun logiikalle. Tästä on tullut metafysiikkamme, oppimme olemisen järjestyksestä, arkisen toimintamme ja sosiaalisuutemme perusmuoto. Tästä on tullut ruisleipää. Markkinataloudessa ei sinänsä ole ongelmaa. On tautologisen selvää, että siinä on kilpailua. Ongelma on siinä, että käytännössä tämä kilpailulogiikka laajenee yli rajojensa, kattaen kaiken yhteiskunnallisen toiminnan, sen, minkä oli määrä toimia markkinatalouden edellytyksenä ja perustavana infrastruktuurina. Vapauden ideaali ei ole sitä, että saa mielivaltaisesti muista piittaamatta valita mitä tahansa huvitusta itselleen tai on oikeutettu kilpailemaan tällaisen aseman saavuttamisesta. Vapaus ei ole vapautta kilpailla tai vapautta kuluttaa – paitsi niille, joiden elämä on vain kuluttavaa kilpailua, vailla toivoa tai edes ajatusta muusta merkityksestä. Ihminen ei tähän pysty, mutta yrityksille tämä perusmetafysiikka ja perusetiikka sopii. Kilpailulogiikan laajeneminen tap
