tag:blogger.com,1999:blog-8795730668801251324.post1528574859277529877..comments2014-11-08T13:11:37.025+02:00Comments on Ammenteita: Kilpailutotalitarismi ja vapausMarko Gylénhttp://www.blogger.com/profile/10029988859965047383noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-8795730668801251324.post-69952224486719243082012-01-04T18:51:42.338+02:002012-01-04T18:51:42.338+02:00Kilpailun naturalisoinnista
Totalitarismilla tark...Kilpailun naturalisoinnista<br /><br />Totalitarismilla tarkoitan sitä, että on olemassa rakenteellinen pyrkimys tehdä kilpailemisesta mikrotason perussosiaalisuutta, kaikkiin ihmis- ja tavarasuhteisiin ujuttautuvaa, ja samalla kaventaa yhteiskuntien ja yhteisöjen infrastruktuuria niin ohueksi kuin mahdollista niin, että se mahdollistaisi vain tämäntyyppisen kilpailun.<br /><br />Tämä pyrkimys toteutuu hyvien asioiden nimissä: elintaso, demokraattinen eturistiriitojen sovittelu, kannattavuus, järkevyys, tuottavuus, tehokkuus, asiakaslähtöisyys, etu sinänsä... Kaikki nämä on kuitenkin jo ennalta tulkittu kilpailutotalitarismin mukaiseksi: ne ovat hyviä aineellis-taloudellisen itsekkyyden mielessä. Samalla ihminen määrittyy olioksi, joka pyrkii maksimoimaan omaa taloudellis-aineellista elintasoaan.<br /><br />Näin kilpailu naturalisoidaan. Kilpailu on tarkoittavinaan pelkästään evolutiivista pyrkimystä kohti parempia elinolosuhteita ja näin yksilön pyrkimystä parempiin elämänolosuhteisiin. <br /><br />Tämä retoriikka vetoaa tuttuihin ajattelumalleihin, jotka voidaan nimetä Hobbesin ”kaikkien sodaksi kaikkia vastaan”, Smithin ”näkymättömäksi kädeksi”, Darwinin luonnonvalintateoriaksi ja ehkä Nietzschen vallantahtofilosofiaksikin. Kun näitä filosofioita yhdistetään ja tulkitaan sopivasti vinoon, päädytään siihen, että kaikki muka pyrkivät vain saavuttamaan mahdollisimman paljon itselleen; kilpailu on oikea, tosi metafysiikka.<br /><br />Kuitenkin, jos kilpailu halutaan naturalisoida niin laajaksi kuin mahdollista, niin sillä ei enää voikaan kritisoida vasemmistolaista vaihtoehtoa. Esimerkiksi jos vasemmisto kannattaa laajoja julkisia palveluita, niin tällöin se vain vertailee julkisten ja yksityisten tuotteiden paremmuutta eli toteuttaa tarjonnan kriittisen arvioinnin heijastumista kysyntään – siis harjoittaa vapaaseen kilpailuun kuuluvaa toimintaa siinä kuin markkinointikin.<br /> <br />Voisi jopa sanoa, että myös kansallissosialismi, stalinismi, imperialismi, luonnon tuhoaminen omaksi eduksi ja kuplatalous ovat vain yksittäisiä ideologis-poliittisia siirtoja vapaan kilpailun areenalla – siis jos lähdetään sen metafysiikan tielle, että vapaa kilpailu on luonnollista. Jos se kattaa kaiken, se todella kattaa kaiken.<br /><br />Biologiassa evoluutio on sinänsä tarkoituksetonta. Yksilöt joko elävät tarpeeksi kauan saadakseen jälkeläisiä tai eivät elä, riippuen siitä, miten niiden kyvyt sopivat ympäristön olosuhteisiin. Näin vain tapahtuu. Tämä ei tarjoa meille sen enempää suoria toimintaohjeita tai sovelluksia kuin aivosähkökemian tuntemuskaan. Meillä ei ole inhimillisissä valinnoissamme ja kokemuksissamme suoraa yhteyttä näille tarkastelun tasoille.<br /><br />Niinpä myös sukupuutot, luonnonkatastrofit jne. ovat vailla eettistä ulottuvuutta. Evolutiivinen kilpailu toimii ja pätee myös siinä tapauksessa, että ihmiskunta tuhoaa itsensä. Jos evoluutiolla siis oikeutetaan kilpailu, sillä oikeutetaan myös tämän mahdollisuus ja tarkoituksettomuus. ”Oikeuttaminen” kuitnekin pitää sisällään ajatuksen inhimillisestä tarkoituksesta. Niinpä evoluution luonnollisuus ei ole oikeutusperuste sen paremmin kansallissosialisteille kuin kapitalisteillekaan.<br /><br />Meidän metafysiikkamme hallitsevuus ilmenee juuri siinä, että tulkitsemme sen ainoaksi järkevyydeksi, aina vallinneeksi itsesuojeluvaistoksi ja historian liikevoimaksi. Emme huomaa, että ennen kuin voi olla vastaus ”oma etu” pitää olla kysymys ”mikä olisi oikein”. <br /><br />Elintason parantamisen ei tarvitse tapahtua toisiaan vastaan kilpailemalla. Yhteistoiminta olisi toinen vaihtoehto, joka on kaiken lisäksi perustavampi: jotta voisi olla kilpailua, pitää olla yhteisesti sovittuja kilpailusääntöjä ja kilpailun mahdollistava yhteisön infrastruktuuri, Toisaalta elintasokilpailussa elämästä tulee toisiaan vastaan kilpailemista ja on hyvin kyseenalaista, että tämänsisältöistä elämää voisi pitää elintason paranemisena. Ihmissuhteet ja ihmisen toiminta ovat oleellisesti toisenlaisia kuin kilpailun motivoimia.Marko Gylénhttps://www.blogger.com/profile/10029988859965047383noreply@blogger.com